Nyt se lähti kävelemään, pieni mies. Tai läpimurto tapahtui jo eilen, kun tuo tepasteli kolmisen metriä ilman tukea ja suorastaan huusi riemuissaan. Kesäkuun alusta lähtien hän on ottanut neljä viisi askelta peräjälkeen ja jatkanut kontaten. Varsinainen kävely jatkui tänään. Se pelaa varman päälle, harjoittelee taidon niin valmiiksi, ettei muksahduksia juuri tapahdu. Siinä suhteessa hän on maltillisempi kuin vanhempansa, jotka ovat ryhtyneet kävelemään isä 11:n ja äiti 12 kuukauden iässä.
Mutta toisin kuin useilla muilla, minulla ei ollut mitään kiirettä poikani kävelemään oppimisen suhteen. Tiesin, että hän lähtee sitten kun on valmis. Useiden vanhempien juttuja kuunnellessa tulee sellainen olo, että heillä on kamala tarve saada lapsi kävelemään ja sitten kun taito on opittu, päivitellään että puuh ja lääh, olisi se voinut vähän kauemmin vielä harjoitella, nyt saa juosta itsensä läkähdyksiin sen perässä. Sellaista pientä ylpeyttä äänessään, että kyllä se meidän pertti vaan on niin etevä kun oppi jo puolivuotiaana puhumaan ja kirjoittamaan.
Itse olen sitä mieltä, että lapsen tahti on paras tahti. En aio liioin elää menetettyjä urahaaveitani tai epäonnistuneita harrastuskokeiluitani uudestaan lapseni kautta. No, se on tulevaisuutta, mutta miksi ihmeessä lapsen pitäisi oppia ihan superaikaisin kävelemään? Eri juttu tietysti, jos oppiminen venyy jonnekin puolentoista vuoden huitteille ja fysiikassa on jotakin vikaa, mutta harvemmin näin.
Nyt se kuitenkin kävelee, tuo pikkuinen. Pieniä askelia, kädet sivuilla tukea antamassa. Suloisen näköistä. Vielä hän ei uskalla nousta lattialta ilman tukea seisomaan, eli kaaduttuaan hän konttaa kipin kapin lähimmän tuen luokse ja nousee äkkiä pystyyn.
Esikoisen rooli ei ole aina kaikista kadehdittavin. Kaikki pitää opetella itse, vanhemmatkin opettelevat vanhemmiksi aivan alusta. Toinen lapsi voi jo ottaa mallia, ja äiti ja isäkin ottavat jo vähän lunkimmin. Miksi sanotaan, että kuopus hemmotellaan pilalle? Ehkä silloin, jos kyseessä on itseni kaltainen iltatähti, väite saattaa tulla kyseeseen. Mutta jos lapset ovat tulleet sarjatulena tumps, tumps, tumps parin vuoden välein, sanoisin, että kolmas ottaa sieltä mistä irti saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti