Voi vitsit että oli hauskaa tänään vauvauinnissa! Tai ei se mikään vauvauinti ole, taaperoita siellä polskii, ja vähän vanhempiakin. Olemme käyneet vauvauinnissa siitä lähtien, kun poikani täytti 3 kuukautta, ja hän todellakin rakastaa vettä.
Aluksi hän ei erityisesti näyttänyt tunteitaan elementtiä kohtaan. Oli vain vedessä, kun me veimme hänet sinne. Jossakin vaiheessa hän jopa taisi vähän pelätä noita uintikertoja, hän oli vauvana paljon paljon arempi kuin nykyään. Mutta pikkuhiljaa hän alkoi tottua polskuttamiseen ja läiskyttämiseen, ja nykyään hän on altaassa kuin pieni delfiini.
Tänään nauroin katketakseni ehkä osittain sisäänpäin, kun poikani sukelsi altaan reunalle kiinnitetystä, pienestä muovituolista veteen. Hänen viereisellä tuolillaan istui kutakuinkin samanikäinen poika, joka ei olisi halunnut sukeltaa. Omalle pojalleni tuli kamala kiire päästä näyttämään, miten hän uskaltaa molskahtaa veteen ja vieläpä hienosti.
Uinnin päätteeksi hän tepasteli maha pystyssä pukuhuoneessa uusissa uimakengissään, kunnes sai vaatteet ylleen. Sen jälkeen hän meni keikistelemään ujon näköisenä lattialla istuneen tytön eteen. Ja taas äitiä nauratti.
Nyt on viimeistään koittanut se aika, kun voin sanoa rehellisesti ja täydestä sydämestäni, että kyllä on ihanaa, kun on lapsi. Tottakai olen rakastanut omaa poikaani alusta lähtien, mutta vauva-aikana olin toisinaan melkoisen paniikissa, kun en ymmärtänyt hänen viestejänsä. Muistan, kuinka ajattelin, että odotan niitä aikoja, että hän oppii kävelemään ja pian kohta jo puhumaankin. Nytkin hän ymmärtää hurjan paljon, niin paljon, että päivittäin yllätyn.
Ja kun hän on päässyt eroon ärsytyksen aiheista, jotka tekivät hänestä vauva-aikana varovaisen ja herkän, hänen luonteensa on alkanut korostua ja tulla kaikessa viehättävyydessään esiin. Hänellä on loistava huumorintaju. Nauran päivittäin pelkästään hänen ilmeilleen ja kujeilleen. Hän esiintyy mielellään ja on loputtoman utelias. Nautin ihan hirmuisesti hänen touhujensa seuraamisesta.
Ja on tässä käynyt niinkin, että olen sopeutunut vanhemmuuteen, siihen että olen äiti. Jäisi melkoisen paljosta paitsi, jos ei olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti