Onpas muuten harvinaisen huvittavaa, kuinka monta puolta samaan persoonaan mahtuu. Tänään korostui ennen muuta materialistinen ja ulkonäkökeskeinen minäni, vieläpä salakavalasti.
Ajattelin virkistää pienen poikani ja omaa päivääni, ja ajoin läheiseen ostoskeskukseen, jossa on juuri nyt laajamittainen hulabaloo. Eli siis jokaisessa liikkeessä on alennettuja tavaroita pilvin pimein, asiakaskilpailuja ja muita houkuttimia ostaa lisää. Olin kärrännyt rattaat jo aika moneen liikkeeseen, joista kolmesta ehdin ostaakin jotakin, kunnes kärrättävänä istunut pieni poikani ilmoitti, että nyt riittää. Hänhän ei osaa vielä puhua, mutta pelästynyt itku liiallisesta musiikin, äänien ja vilkkuvalojen aiheuttamasta kakofoniasta sekä vieraista ihmisistä meni kyllä saman tien äidin jakeluun. Tunsin jo valmiiksi huonoa omaatuntoa yrittäessäni perustella itselleni, että pojallakin on ostoskeskuksessa jännä seikkailu.
Lähdimme kiireen vilkkaa kotiin. Olin kuitenkin ehtinyt panna merkille, että ostoskeskuksessa oli harvinaisen paljon vaunujen ja rattaiden kanssa liikkeellä olevia äitejä yksinään, ystävänsä kanssa tai äitejä ja isiä yhdessä. Keskustan ulkopuolella olevassa ostosparatiisissa tai -helvetissä kaikki kaupat sijaitsevat helposti vieri vieressä, ja kerroksesta toiseen pääsee kätevästi liukuportaita pitkin. Näkemieni äitien lapset olivat selkeästi sivuroolissa. Kovin moni pienokainen ei kapinoinut, tai en ainakaan huomannut mitään.
Näin se uusin sukupolvi sujautetaan kuin huomaamattaan kulutusyhteiskuntaan ja materian äärelle, ostamaan tarvikkeita ja tekemään hankintoja, joita ilman tulisi melko varmasti toimeen. Minä en pysty vielä sulkemaan korviani pienen jälkeläiseni vastalauseille, kun hän ilmoittaa, että nyt tätä hulluutta on jatkunut jo yli sietokyvyn. Hyvä niin. Pysähdyin itsekin taas miettimään, miksi lipsahdan samaan kuluttamiseen, jota toistaalta mielessäni myös vastustan. Se on niin helppoa. Ajatukset kulkemassa pinnassa syvällisten pohdintojen sijaan - se tuo kaivattua lepoa aivotyöskentelylle toisinaan.
Tosin saman asian ajoi myös tunnin juoksulenkki, jonka illalla tein lähimetsän kuntoradalla. Totta puhuen juoksemisesta tuli paljon parempi olo. Mutta silti minulla on kiire välillä päästä tuhlaamaan. Käsittämätöntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti