Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetin sivuilla http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/1_2-vuotias/ muistutetaan, että taaperoikäisen vanhemman tehtävänä on asettaa rajoja ja kestää lapsen kiukkua. Siinäpä vasta tehtävä! Sanoinkuvaamatonta, miten monituisia tunteita lapsen itsenäistyminen ja siihen liittyvä rajojen etsiminen raivokohtauksineen vanhemmissa herättää.
Kun lähimainkaan aina ei pysty edes sanomaan, että mistä se nyt suuttui, kun omassa todellisuudessa mikään ei näy menneen epäjärjestykseen. Mutta lapsen todellisuudessa vinossa on moni asia, ja pahasti. On hankala mennä nimeämään hänen tunteitaan, miksi suututtaa, kun sitä ei itsekään tiedä.
Jos lapsi ei poskihampaiden puhkeamisen aiheuttaman ikenien pakottamisen vuoksi suostu syömään lämmintä ruokaa oikeastaan yhtään moneen päivään, huutaa vaan ruoan nähdessään ja suuttuu, kun sitä hänelle kehdataan edes tarjota, olo tuntuu kyllä erittäin huonolta äidiltä. Tai jos lapsi hermostuu kun vaippa pitäisi vaihtaa (kun on kiire jonnekin) ja hänellä leikit pahasti kesken. Menee päiviä, jolloin tuntuu, että täällä on vain karjuva lapsi eikä mitään muuta. Eivätkä huutoon auta mitkään kevätjuhlaliikkeet, ei hyvät eikä pahat.
Se helpottaa, että kuulee muilla olevan samanlaista. Ja että päivään mahtuu myös lukemattomia hyviä hetkiä ja pääpiirteittäin tunnelma on hyvä. Mutta se kieltäminen ja pois kielletystä puuhasta vieminen ja sen aiheuttama kiukku on kamalan raskasta. Ymmärrän hyvin, että moni kokee kieltämisen seurauksineen liian rankaksi. Minä olen päättänyt pysytellä johdonmukaisena vaikka mikä tulisi. Eli rajat on vedetty ja ne pysyvät vaikka raivari iskisi missä väenpaljoudessa tahansa.
Huutava ja raivoava lapsi herättää neuvottomuutta, väsymystä, turhautumista, kiukkua, jopa raivoakin. Itsesyytöksiä, epätoivoa, luovuttamista. Sitten huuto katkeaa taas kuin seinään ja lapsi on itse aurinko.
Tämäkin on yksi niistä tuhannesta vaiheesta, jotka alkavat täysin varoittamatta ja joiden sisäistämiseen äidiltä menee aikaa. Kun äiti nyt ensin ottaa lapsen huudon itseensä ja miettii että miksi kaikki mitä tekee on väärin.
On se lapsi huutavanakin rakas, tietenkin. Ja taaperokoulu se vasta itsetuntemusta opettaakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti