Kukaan ei voi valita vanhempiaan, se on selviö. Siksipä vanhempia ja heidän asemansa oikeuttamaa auktoriteettia on silloin tällöin koeteltava, rajoja höykytettävä. Lapsi pistää kampoihin. Koska ovathan äiti ja isä nyt melko urpoja toisinaan.
Eipä voinut valita vanhempiaan 8-vuotias helsinkiläistyttökään, joka joutui järkyttävän pahoinpitelyn ja lopulta hengenriiston uhriksi.
Juttu kaikessa silmittömässä kamaluudessaan on käsittämätön, enkä ensin aikonut lukea sen yksityiskohtia lainkaan. Jotenkin julkisuudessa pyöritellyt käänteet kuitenkin tavoittivat tietoisuuteni ja olen joutunut asiaa itsekin pohtimaan.
Lastensuojelu ja kiireelliset sijoitukset ovat erittäin kaukana omasta todellisuudestani. Tiedostan niiden olemassaolon ja pidän niitä hyvänä asiana, that's it. Mutta se, miten paljon mietin, minkälainen äiti olen, osaanko olla lapseni kehityksen kannalta hyvä ja riittävän herkkä, miten lastani kohtelen ja hänen tarpeisiinsa vastaan, miten paljon haluan hänen hyväkseen tehdä ja miten paljon häntä rakastan, se tuntuu olevan ihan kamalan kaukana siitä todellisuudesta, jossa tämä kidutettu 8-vuotias ja monet hänen kohtalotoverinsa elävät.
Minkälaiseen maailmaan poikaani oikein kasvatan ja valmistan? Epäreilu todellisuus voi iskeytyä hänen kasvoilleen jo koulutien alkaessa. Vieruskaveriksi voi istahtaa turvattoman häpeän keskellä varttunut lapsi, jonka koko olemus huutaa kaipaavansa huolenpitoa ja välittämistä. Miten tällaiseen voi lasta valmistaa?
Itselleni kävi niin. Vartuin esimerkillisessä kodissa, jossa oli lämmin eikä mitään puuttunut. Äiti oli kotona ja huolehti lastensa hyvinvoinnista. Juostiin tarjousten perässä, keräiltiin alennuskuponkeja ja säästettiin aina vaan, säilöttiin hilloja, keitettiin mehuja ja elettiin muutenkin vaatimatonta ja mutkatonta elämää. Mikään koti ei ole tahraton, ja kyllä meillekin kupruja mahtui. Mutta lapsuuteni turvallinen maailma oli kuitenkin valovuosien päässä siitä, mitä silmieni eteen koulun alkuvuosina lävähti.
Luokallemme mahtui niin monta surullista perhekohtaloa ja tarinaa, ettei pieni lapsenmieleni voinut käsittää sitä. En voinut ymmärtää, ettei kaikilla olekaan yhtä hyvä kasvaa kuin minulla. Ristiriita meidän monen välillä oli silmiinpistävä, ja minä herkkänä lapsena eläydyin siihen liian vahvasti. Törmäys johtui osaksi siitä, että keskustan vakavaraiseen kouluun tuli lapsia huonomaineisesta lähiöstä, koska heidät oli hyväksytty musiikkiluokalle.
Hyvä pannaan kiertämään. Opetan pojalleni, miten toiset ihmiset otetaan huomioon, miten ollaan ihminen toiselle. Varustan hänet sellaisella itsetunnolla, ettei se vähästä haperru. Opetan, mikä on tärkeää ja mikä kannattaa jättää vähemmälle huomiolle. Olen olemassa hänelle ja hänen tarpeilleen.
Ei silloin haittaa, jos hän jonain päivänä saa itsetehdyn sijaan kaupan ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti